etuilu

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

etuilu (2)

  1. etuileminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈet̪ui̯lu/
  • tavutus: e‧tui‧lu

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi etuilu etuilut
genetiivi etuilun etuilujen
etuiluiden
etuiluitten
partitiivi etuilua etuiluita
etuiluja
akkusatiivi etuilu;
etuilun
etuilut
sisäpaikallissijat
inessiivi etuilussa etuiluissa
elatiivi etuilusta etuiluista
illatiivi etuiluun etuiluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi etuilulla etuiluilla
ablatiivi etuilulta etuiluilta
allatiivi etuilulle etuiluille
muut sijamuodot
essiivi etuiluna etuiluina
translatiivi etuiluksi etuiluiksi
abessiivi etuilutta etuiluitta
instruktiivi etuiluin
komitatiivi etuiluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo etuilu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • etuilu Kielitoimiston sanakirjassa