Siirry sisältöön

ette

Wikisanakirjasta
Katso myös: -ette

Suomi

[muokkaa]

Verbi

[muokkaa]

ette

  1. monikon 2. persoonan muoto kieltoverbistä
    Te ette halunneet hiihtää. (puhuteltaessa useaa ihmistä)
    Te ette halunnut hiihtää. (puhuteltaessa yhtä ihmistä, teititellen)

Taivutus

[muokkaa]
  • Kieltoverbi taipuu persoonissa.
  • (1)Pääverbin konnegaatiomuoto on indikatiivissa, konditionaalissa, optatiivissa ja potentiaalissa sekä imperatiivin toisessa persoonassa samanlainen kuin pääverbin indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto ilman n-kirjainta, tilalla rajageminaatio.
tule|nälä tule
  • (2)Imperatiivin muiden persoonien kanssa käytettävä konnegaatiomuoto saadaan pudottamalla infinitiivin lopusta (taivutusluokasta riippuen) aa/ää, KONS+A/KONS+Ä tai da/ ja lisäämällä ko/ (+rajageminaatio):
tul|laälkää tulko
Kieltoverbin taivutus
persoonaindikatiivi
konditionaali
potentiaali
imperatiivioptatiivi
yks. 1. (minä)en1
yks. 2 (sinä)et1älä1ällös1
yks. 3. (hän)ei1älköön2
mon. 1. (me)emme1älkäämme2
mon. 2. (te)ette1älkää2
mon. 3. (he)eivät1älkööt2

Etymologia

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • ette Suomen etymologisessa sanakirjassa

Viro

[muokkaa]

Adverbi

[muokkaa]

ette

  1. eteen, edelle
    Vaatas ette ja taha.
    Katsoi eteen ja taakse.
  2. ennalta, ennakolta, etukäteen, edeltäpäin
    Tulemused olid ette teada.
    Tulokset olivat ennakolta tiedettävissä.
  3. (solmio) kaulaan
    Pane lips ette!
    Pane solmio kaulaasi!

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]
Yhdysverbit
[muokkaa]

Postpositio

[muokkaa]

ette

  1. eteen, edelle
    päikese ette
    auringon eteen
    Ta jäi meie ette seisma.
    Hän jäi eteemme seisomaan.

Liittyvät sanat

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • ette Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)
  • ette sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)