etsintäkuulutus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

etsintäkuulutus

  1. (oikeustiede) henkilön löytymistä edistävä poliisin toimi; henkilö pidätetään tavoitettaessa
    Kansainvälinen etsintäkuulutus ja pienoishelikopteri kuumensivat Tallinnan sähköiset vaalit (aamulehti.fi)
    Suomessa oli elokuun alussa voimassa yli 25 400 etsintäkuulutusta. (karjalainen.fi, 2012)

Etymologia[muokkaa]

yhdyssana sanoista etsintä ja kuulutus

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]