etsintä
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- se, kun etsitään; etsiminen
- (usein monikossa) järjestäytynyt toiminta jonkin löytämiseksi
- Elonjääneiden etsinnät lopetettiin viikon kuluttua järistyksestä.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈet̪sint̪æ/
- tavutus: et‧sin‧tä
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | etsintä | etsinnät |
genetiivi | etsinnän | etsintöjen (etsintäin) |
partitiivi | etsintää | etsintöjä |
akkusatiivi | etsintä; etsinnän |
etsinnät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | etsinnässä | etsinnöissä |
elatiivi | etsinnästä | etsinnöistä |
illatiivi | etsintään | etsintöihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | etsinnällä | etsinnöillä |
ablatiivi | etsinnältä | etsinnöiltä |
allatiivi | etsinnälle | etsinnöille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | etsintänä | etsintöinä |
translatiivi | etsinnäksi | etsinnöiksi |
abessiivi | etsinnättä | etsinnöittä |
instruktiivi | – | etsinnöin |
komitatiivi | – | etsintöine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | etsinnä- | |
vahva vartalo | etsintä- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia[muokkaa]
johdos sanasta etsiä (etsi- + -ntä)
Käännökset[muokkaa]
1. se, kun etsitään
Ks. etsiminen |