etsijä
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
etsijä (12)
- henkilö, joka etsii jotakin tai jotakuta
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈet̪sijæ/
- tavutus: et‧si‧jä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | etsijä | etsijät |
| genetiivi | etsijän | etsijöiden etsijöitten (etsijäin) |
| partitiivi | etsijää | etsijöitä |
| akkusatiivi | etsijä; etsijän |
etsijät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | etsijässä | etsijöissä |
| elatiivi | etsijästä | etsijöistä |
| illatiivi | etsijään | etsijöihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | etsijällä | etsijöillä |
| ablatiivi | etsijältä | etsijöiltä |
| allatiivi | etsijälle | etsijöille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | etsijänä | etsijöinä |
| translatiivi | etsijäksi | etsijöiksi |
| abessiivi | etsijättä | etsijöittä |
| instruktiivi | – | etsijöin |
| komitatiivi | – | etsijöine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | etsijä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. henkilö, joka etsii jotakin tai jotakuta
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- etsijä Kielitoimiston sanakirjassa