etäopetus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

etäopetus (39)

  1. opetus, joka tapahtuu etänä, eri tilassa muiden oppilaiden ja opettaj(i)en kanssa, esimerkiksi tietokoneen välityksellä; kauko-opetus
    Koulut ja oppilaitokset siirtyvät kuukaudeksi etäopetukseen (oaj.fi)
    Etäopetuksesta toivotaan tukea lasten koulunkäyntiin myös Afrikassa. (yle.fi)
    Kahdessa kunnassa niin paljon henkilökuntaa karanteenissa, että koulujen oppilaat pantiin etäopetukseen (iltalehti.fi)

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈet̪æˌopet̪us/
  • tavutus: e‧tä‧o‧pe‧tus

Etymologia[muokkaa]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi etäopetus etäopetukset
genetiivi etäopetuksen etäopetusten
etäopetuksien
partitiivi etäopetusta etäopetuksia
akkusatiivi etäopetus;
etäopetuksen
etäopetukset
sisäpaikallissijat
inessiivi etäopetuksessa etäopetuksissa
elatiivi etäopetuksesta etäopetuksista
illatiivi etäopetukseen etäopetuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi etäopetuksella etäopetuksilla
ablatiivi etäopetukselta etäopetuksilta
allatiivi etäopetukselle etäopetuksille
muut sijamuodot
essiivi etäopetuksena etäopetuksina
translatiivi etäopetukseksi etäopetuksiksi
abessiivi etäopetuksetta etäopetuksitta
instruktiivi etäopetuksin
komitatiivi etäopetuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo etäopetukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
etäopetus-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]