Siirry sisältöön

esto

Wikisanakirjasta

Suomi

Substantiivi

esto (1)

estäminen
Fluorausta käytetään karieksen estoon.

jäätymisen esto
pääsykielto
ikuinen esto keskustelufoorumille

Eston kesto on kaksi viikkoa.
(psykologia) psykologinen rajoite, joka estää tai vaikeuttaa käytöstä, tunteiden ilmaisua tai tarpeiden tyydyttämistä ja josta voi seurata ahdistuneisuutta
Lapsuuden traumat ovat aiheuttaneet liiallista arkuutta ja estoja.

Ääntäminen

IPA: /ˈest̪o/
tavutus: es‧to

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	esto	estot
genetiivi	eston	estojen
partitiivi	estoa	estoja
akkusatiivi	esto; eston	estot
sisäpaikallissijat
inessiivi	estossa	estoissa
elatiivi	estosta	estoista
illatiivi	estoon	estoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	estolla	estoilla
ablatiivi	estolta	estoilta
allatiivi	estolle	estoille
muut sijamuodot
essiivi	estona	estoina
translatiivi	estoksi	estoiksi
abessiivi	estotta	estoitta
instruktiivi	–	estoin
komitatiivi	–	estoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	esto-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi estää + johdin -o

Liittyvät sanat

Johdokset

adjektiivit: estoton, estoinen

Yhdyssanat

estolääkitys, lahonesto, laitaesto, ruosteenesto

Aiheesta muualla

esto Kielitoimiston sanakirjassa
Artikkelit 392, 399 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Espanja

Pronomini

esto

(demonstratiivinen, substantiivinen) tämä
¿Que es esto?
Mikä tämä on? tai Mitä tämä on?

Taivutus

este, esta, esto, estos, estas

Ido

Substantiivi

esto (yksikön akkusatiivi eston; ei monikkoa)

itä

Latina

Verbi

esto

aktiivin imperatiivin futuurin yksikön 2. persoonan muoto verbistä sum

aktiivin imperatiivin futuurin yksikön 3. persoonan muoto verbistä sum

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=esto&oldid=4954498”