esto

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

esto (1)

  1. estäminen
    Fluorausta käytetään karieksen estoon.
    jäätymisen esto
  2. pääsykielto
    ikuinen esto keskustelufoorumille
    Eston kesto on kaksi viikkoa.
  3. (psykologia) psykologinen rajoite, joka estää tai vaikeuttaa käytöstä, tunteiden ilmaisua tai tarpeiden tyydyttämistä ja josta voi seurata ahdistuneisuutta
    Lapsuuden traumat ovat aiheuttaneet liiallista arkuutta ja estoja.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈest̪o/
  • tavutus: es‧to

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi esto estot
genetiivi eston estojen
partitiivi estoa estoja
akkusatiivi esto;
eston
estot
sisäpaikallissijat
inessiivi estossa estoissa
elatiivi estosta estoista
illatiivi estoon estoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi estolla estoilla
ablatiivi estolta estoilta
allatiivi estolle estoille
muut sijamuodot
essiivi estona estoina
translatiivi estoksi estoiksi
abessiivi estotta estoitta
instruktiivi estoin
komitatiivi estoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo esto-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

estolääkitys, lahonesto, laitaesto, ruosteenesto

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • esto Kielitoimiston sanakirjassa

Espanja[muokkaa]

Pronomini[muokkaa]

esto

  1. (demonstratiivinen, substantiivinen) tämä
    ¿Que es esto?
    Mikä tämä on? tai Mitä tämä on?

Taivutus[muokkaa]

Ido[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

esto (yksikön akkusatiivi eston; ei monikkoa)

  1. itä

Latina[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

esto

  1. (taivutusmuoto) aktiivin imperatiivin futuurin yksikön 2. persoonan muoto verbistä sum
  2. (taivutusmuoto) aktiivin imperatiivin futuurin yksikön 3. persoonan muoto verbistä sum