erottuva
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
erottuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä erottua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | erottuva | erottuvat |
| genetiivi | erottuvan | erottuvien (erottuvain) |
| partitiivi | erottuvaa | erottuvia |
| akkusatiivi | erottuva; erottuvan |
erottuvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | erottuvassa | erottuvissa |
| elatiivi | erottuvasta | erottuvista |
| illatiivi | erottuvaan | erottuviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | erottuvalla | erottuvilla |
| ablatiivi | erottuvalta | erottuvilta |
| allatiivi | erottuvalle | erottuville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | erottuvana | erottuvina |
| translatiivi | erottuvaksi | erottuviksi |
| abessiivi | erottuvatta | erottuvitta |
| instruktiivi | – | erottuvin |
| komitatiivi | – | erottuvine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
| heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
| vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
| konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} | |