erottaminen

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

erottaminen (38)

  1. erilleen tai eroon saattaminen
    Metallien erottamiseen jätteistä on monia menetelmiä.
  2. viraltapano, potkujen antaminen
    Työnantajan tai hänen perheenjäsenensä henkilöön kohdistuneet rikkomukset ovat usein välittömän erottamisen peruste.
  3. aistien avulla havaitseminen tai eritteleminen
    Identtisten kaksosten erottaminen pelkästään nähdyn perusteella on vaikeata, usein lähes mahdotonta.
    Ilman laseja en kykene erottamaan kaikkein pienimpiä tekstejä.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi erottaminen erottamiset
genetiivi erottamisen erottamisten
erottamisien
partitiivi erottamista erottamisia
akkusatiivi erottaminen;
erottamisen
erottamiset
sisäpaikallissijat
inessiivi erottamisessa erottamisissa
elatiivi erottamisesta erottamisista
illatiivi erottamiseen erottamisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi erottamisella erottamisilla
ablatiivi erottamiselta erottamisilta
allatiivi erottamiselle erottamisille
muut sijamuodot
essiivi erottamisena
(erottamisna)
erottamisina
translatiivi erottamiseksi erottamisiksi
abessiivi erottamisetta erottamisitta
instruktiivi erottamisin
komitatiivi erottamisine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo erottamise-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
erottamis-

Etymologia[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

erottaminen

  1. (taivutusmuoto) IV-infinitiivi verbistä erottaa