erotella
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
erotella (67-C) (taivutus[luo])[1]
- jakaa erilleen toisistaan
- Jyvät erotellaan akanoista.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈeroˌt̪elːɑˣ/
- tavutus: e‧ro‧tel‧la
Käännökset[muokkaa]
1. jakaa erilleen toisistaan
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- substantiivit: erottelu
Aiheesta muualla[muokkaa]
- erotella Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 67-C