erlegte
Saksa[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
erlegte
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä erlegen
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä erlegen
- (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä erlegen
- (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä erlegen
- (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko nominatiivimuoto sanasta erlegt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlegen)
- (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta erlegt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlegen)
- (taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta erlegt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlegen)
- (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivimuoto sanasta erlegt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlegen)
- (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto sanasta erlegt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlegen)
- (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta erlegt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlegen)
- (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta erlegt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlegen)