erlaubten

Saksa[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

erlaubten

(taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä erlauben
(taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä erlauben
(taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä erlauben
(taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä erlauben
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva akkusatiivimuoto sanasta erlaubt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlauben)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva genetiivimuoto sanasta erlaubt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlauben)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko akkusatiivimuoto sanasta erlaubt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlauben)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko datiivimuoto sanasta erlaubt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlauben)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko genetiivimuoto sanasta erlaubt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlauben)
(taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko datiivimuoto sanasta erlaubt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlauben)
(taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko genetiivimuoto sanasta erlaubt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlauben)
(taivutusmuoto) yksikön neutrin vahva genetiivimuoto sanasta erlaubt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlauben)
(taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko datiivimuoto sanasta erlaubt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlauben)
(taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko genetiivimuoto sanasta erlaubt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlauben)
(taivutusmuoto) monikon datiivimuoto sanasta erlaubt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlauben)
(taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta erlaubt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlauben)
(taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta erlaubt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlauben)
(taivutusmuoto) monikon heikko genetiivimuoto sanasta erlaubt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlauben)