erlangten

Saksa[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

erlangten

(taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä erlangen
(taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä erlangen
(taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä erlangen
(taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä erlangen
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva akkusatiivimuoto sanasta erlangt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlangen)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva genetiivimuoto sanasta erlangt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlangen)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko akkusatiivimuoto sanasta erlangt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlangen)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko datiivimuoto sanasta erlangt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlangen)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko genetiivimuoto sanasta erlangt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlangen)
(taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko datiivimuoto sanasta erlangt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlangen)
(taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko genetiivimuoto sanasta erlangt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlangen)
(taivutusmuoto) yksikön neutrin vahva genetiivimuoto sanasta erlangt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlangen)
(taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko datiivimuoto sanasta erlangt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlangen)
(taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko genetiivimuoto sanasta erlangt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlangen)
(taivutusmuoto) monikon datiivimuoto sanasta erlangt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlangen)
(taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta erlangt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlangen)
(taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta erlangt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlangen)
(taivutusmuoto) monikon heikko genetiivimuoto sanasta erlangt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlangen)