erklimmen

Saksa

Verbi

Taivutus
ind. prees. y. 3. p.	erklimmt
ind. imperf. y. 3. p.	erklomm
part. perf.	erklommen
apuverbi	haben

erklimmen

1. (a) erklimmen: kiivetä jnk päälle, nousta jkn päälle; (myös kuvaannollisesti) valloittaa jk

Etymologia

er- + klimmen

Liittyvät sanat

Synonyymit

• (kiivetä jnk päälle) auf (a) steigen, besteigen, auf (a) klimmen