eritteleminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]eritteleminen (38)
- teonnimi verbistä eritellä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | eritteleminen | erittelemiset |
| genetiivi | erittelemisen | erittelemisten erittelemisien |
| partitiivi | erittelemistä | erittelemisiä |
| akkusatiivi | eritteleminen; erittelemisen |
erittelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | erittelemisessä | erittelemisissä |
| elatiivi | erittelemisestä | erittelemisistä |
| illatiivi | erittelemiseen | erittelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | erittelemisellä | erittelemisillä |
| ablatiivi | erittelemiseltä | erittelemisiltä |
| allatiivi | erittelemiselle | erittelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | erittelemisenä (erittelemisnä) |
erittelemisinä |
| translatiivi | erittelemiseksi | erittelemisiksi |
| abessiivi | erittelemisettä | erittelemisittä |
| instruktiivi | – | erittelemisin |
| komitatiivi | – | erittelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | erittelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
erittelemis- | |