erittävä
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
erittävä
- (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä eritä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | erittävä | erittävät |
| genetiivi | erittävän | erittävien (erittäväin) |
| partitiivi | erittävää | erittäviä |
| akkusatiivi | erittävä; erittävän | erittävät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | erittävässä | erittävissä |
| elatiivi | erittävästä | erittävistä |
| illatiivi | erittävään | erittäviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | erittävällä | erittävillä |
| ablatiivi | erittävältä | erittäviltä |
| allatiivi | erittävälle | erittäville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | erittävänä | erittävinä |
| translatiivi | erittäväksi | erittäviksi |
| abessiivi | erittävättä | erittävittä |
| instruktiivi | – | erittävin |
| komitatiivi | – | erittävine |
Verbi[muokkaa]
erittävä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä erittää
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | erittävä | erittävät |
| genetiivi | erittävän | erittävien (erittäväin) |
| partitiivi | erittävää | erittäviä |
| akkusatiivi | erittävä; erittävän | erittävät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | erittävässä | erittävissä |
| elatiivi | erittävästä | erittävistä |
| illatiivi | erittävään | erittäviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | erittävällä | erittävillä |
| ablatiivi | erittävältä | erittäviltä |
| allatiivi | erittävälle | erittäville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | erittävänä | erittävinä |
| translatiivi | erittäväksi | erittäviksi |
| abessiivi | erittävättä | erittävittä |
| instruktiivi | – | erittävin |
| komitatiivi | – | erittävine |