erittänyt
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
erittänyt
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä erittää
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | erittänyt | erittäneet |
| genetiivi | erittäneen | erittäneiden erittäneitten |
| partitiivi | erittänyttä | erittäneitä |
| akkusatiivi | erittänyt; erittäneen | erittäneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | erittäneessä | erittäneissä |
| elatiivi | erittäneestä | erittäneistä |
| illatiivi | erittäneeseen | erittäneisiin erittäneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | erittäneellä | erittäneillä |
| ablatiivi | erittäneeltä | erittäneiltä |
| allatiivi | erittäneelle | erittäneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | erittäneenä | erittäneinä |
| translatiivi | erittäneeksi | erittäneiksi |
| abessiivi | erittäneettä | erittäneittä |
| instruktiivi | – | erittänein |
| komitatiivi | – | erittäneine |