eritä

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

eritä (75) (taivutus)

  1. erkaantua, loitota
  2. (kuvaannollisesti) poiketa, olla erilainen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈeritæ]
Tavutus[muokkaa]
  • tavutus: e‧ri‧tä

Etymologia[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

eritä

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä erittää
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä erittää
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä erittää