eripituisuus

Suomi

Substantiivi

eripituisuus (40)

se, että on eripituinen

Ääntäminen

IPA: /ˈeriˌpit̪ui̯suːs/
tavutus: e‧ri‧pi‧tui‧suus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	eripituisuus	eripituisuudet
genetiivi	eripituisuuden	eripituisuuksien
partitiivi	eripituisuutta	eripituisuuksia
akkusatiivi	eripituisuus; eripituisuuden	eripituisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	eripituisuudessa	eripituisuuksissa
elatiivi	eripituisuudesta	eripituisuuksista
illatiivi	eripituisuuteen	eripituisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	eripituisuudella	eripituisuuksilla
ablatiivi	eripituisuudelta	eripituisuuksilta
allatiivi	eripituisuudelle	eripituisuuksille
muut sijamuodot
essiivi	eripituisuutena	eripituisuuksina
translatiivi	eripituisuudeksi	eripituisuuksiksi
abessiivi	eripituisuudetta	eripituisuuksitta
instruktiivi	–	eripituisuuksin
komitatiivi	–	eripituisuuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	eripituisuude-
vahva vartalo	eripituisuute-
konsonantti- vartalo	eripituisuut-

Etymologia

adjektiivi eripituinen (vokaalivartalo eripituise- ) + johdin -uus

Käännökset

1. se, että on eripituinen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

eripituisuus Kielitoimiston sanakirjassa