eriävä
Ulkoasu
Suomi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]eriävä (10)
- poikkeava, toisenlainen, vastustava
- (oikeustiede) sellainen, joka sisältää juridisesti merkitsevän sanoutumisen irti päätöksestä, kannanotosta, näkemyksestä tai vastaavasta
- eriävä mielipide
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: [ˈeriæʋæ]
Tavutus
[muokkaa]- tavutus: e‧ri‧ä‧vä
Käännökset
[muokkaa]1. poikkeava
Ks. poikkeava |
2. juridisesti merkitsevän irtisanoutumisen ilmaiseva
|
Verbi
[muokkaa]eriävä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä eritä
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | eriävä | eriävät |
genetiivi | eriävän | eriävien (eriäväin) |
partitiivi | eriävää | eriäviä |
akkusatiivi | eriävä; eriävän |
eriävät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | eriävässä | eriävissä |
elatiivi | eriävästä | eriävistä |
illatiivi | eriävään | eriäviin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | eriävällä | eriävillä |
ablatiivi | eriävältä | eriäviltä |
allatiivi | eriävälle | eriäville |
muut sijamuodot | ||
essiivi | eriävänä | eriävinä |
translatiivi | eriäväksi | eriäviksi |
abessiivi | eriävättä | eriävittä |
instruktiivi | – | eriävin |
komitatiivi | – | eriävine |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | eriävä- | |
vahva vartalo | eriävä- | |
konsonantti- vartalo |
- | |