eriävä

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

eriävä (10)

  1. poikkeava, toisenlainen, vastustava
  2. (oikeustiede) sellainen, joka sisältää juridisesti merkitsevän sanoutumisen irti päätöksestä, kannanotosta, näkemyksestä tai vastaavasta
    eriävä mielipide

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈeriæʋæ]
Tavutus[muokkaa]
  • tavutus: e‧ri‧ä‧vä

Käännökset[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

eriävä

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä eritä

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi eriävä eriävät
genetiivi eriävän eriävien
(eriäväin)
partitiivi eriävää eriäviä
akkusatiivi eriävä; eriävän eriävät
sisäpaikallissijat
inessiivi eriävässä eriävissä
elatiivi eriävästä eriävistä
illatiivi eriävään eriäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi eriävällä eriävillä
ablatiivi eriävältä eriäviltä
allatiivi eriävälle eriäville
muut sijamuodot
essiivi eriävänä eriävinä
translatiivi eriäväksi eriäviksi
abessiivi eriävättä eriävittä
instruktiivi eriävin
komitatiivi eriävine