erfara

Ruotsi

Verbi

erfara (epäsäännöllinen)

1. tuntea, aistia, kokea
2. saada tietää, kuulla

Taivutus

Taivutus – erfara
Persoonamuodot
muoto	aktiivi	passiivi
preesens	erfar	erfars, erfares
imperfekti	erfor	erfors
supiini	erfarit	erfarits
imperatiivi	erfar	–

Nominaalimuodot

• aktiivin infinitiivi: erfara
• passiivin infinitiivi: erfaras
• aktiivin part. prees: erfarande
• passiivin part. prees: erfarandes
• part. perf.: yl. erfaren, n. erfaret, määr./mon. erfarna

Aiheesta muualla

• erfara Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)