erduldete

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Saksa[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

erduldete

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä erdulden
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä erdulden
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä erdulden
  4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä erdulden
  5. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko nominatiivimuoto sanasta erduldet (joka on partisiipin perfekti sanasta erdulden)
  6. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin vahva nominatiivimuoto sanasta erduldet (joka on partisiipin perfekti sanasta erdulden)
  7. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin vahva akkusatiivimuoto sanasta erduldet (joka on partisiipin perfekti sanasta erdulden)
  8. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko nominatiivimuoto sanasta erduldet (joka on partisiipin perfekti sanasta erdulden)
  9. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko akkusatiivimuoto sanasta erduldet (joka on partisiipin perfekti sanasta erdulden)
  10. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivimuoto sanasta erduldet (joka on partisiipin perfekti sanasta erdulden)
  11. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto sanasta erduldet (joka on partisiipin perfekti sanasta erdulden)
  12. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta erduldet (joka on partisiipin perfekti sanasta erdulden)
  13. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta erduldet (joka on partisiipin perfekti sanasta erdulden)