eramu

Viro

Substantiivi

eramu (gen eramu, part eramut)

1. omakotitalo

Taivutus

• ÕS 2018 tyyppi 1 (ohutu) ohutu

  Näytä/piilota taivutustaulukko

	yksikkö	monikko
nominatiivi	eramu	eramud
genetiivi	eramu	eramute
partitiivi	eramut	eramuid
illatiivi	eramusse	eramutesse eramuisse
inessiivi	eramus	eramutes eramuis
elatiivi	eramust	eramutest eramuist
allatiivi	eramule	eramutele eramuile
adessiivi	eramul	eramutel eramuil
ablatiivi	eramult	eramutelt eramuilt
translatiivi	eramuks	eramuteks eramuiks
terminatiivi	eramuni	eramuteni
essiivi	eramuna	eramutena
abessiivi	eramuta	eramuteta
komitatiivi	eramuga	eramutega

Etymologia

Johannes Aavikin vuonna 1932 luoma uudissana; yksityistä t. erillistä merkitsevä era- (vrt. suomen erä-) + alkujaan murteellinen johdin -mu (vrt. suomen -mo).

Liittyvät sanat

Synonyymit

• eramaja, üksikelamu; maja