erääntyvä
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
erääntyvä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä erääntyä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | erääntyvä | erääntyvät |
| genetiivi | erääntyvän | erääntyvien (erääntyväin) |
| partitiivi | erääntyvää | erääntyviä |
| akkusatiivi | erääntyvä; erääntyvän | erääntyvät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | erääntyvässä | erääntyvissä |
| elatiivi | erääntyvästä | erääntyvistä |
| illatiivi | erääntyvään | erääntyviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | erääntyvällä | erääntyvillä |
| ablatiivi | erääntyvältä | erääntyviltä |
| allatiivi | erääntyvälle | erääntyville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | erääntyvänä | erääntyvinä |
| translatiivi | erääntyväksi | erääntyviksi |
| abessiivi | erääntyvättä | erääntyvittä |
| instruktiivi | – | erääntyvin |
| komitatiivi | – | erääntyvine |
