erääntyvä
Wikisanakirja
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
erääntyvä (10)
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä erääntyä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | erääntyvä | erääntyvät |
| genetiivi | erääntyvän | erääntyvien (erääntyväin) |
| partitiivi | erääntyvää | erääntyviä |
| akkusatiivi | erääntyvä; erääntyvän | erääntyvät |
| Sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | erääntyvässä | erääntyvissä |
| elatiivi | erääntyvästä | erääntyvistä |
| illatiivi | erääntyvään | erääntyviin |
| Ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | erääntyvällä | erääntyvillä |
| ablatiivi | erääntyvältä | erääntyviltä |
| allatiivi | erääntyvälle | erääntyville |
| Muut | ||
| essiivi | erääntyvänä | erääntyvinä |
| translatiivi | erääntyväksi | erääntyviksi |
| abessiivi | (erääntyvättä) | (erääntyvittä) |
| instruktiivi | – | erääntyvin |
| komitatiivi | – | erääntyvine |
