erääntyvä

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

erääntyvä (10)

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä erääntyä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi erääntyvä erääntyvät
genetiivi erääntyvän erääntyvien
(erääntyväin)
partitiivi erääntyvää erääntyviä
akkusatiivi erääntyvä; erääntyvän erääntyvät
Sisäpaikallissijat
inessiivi erääntyvässä erääntyvissä
elatiivi erääntyvästä erääntyvistä
illatiivi erääntyvään erääntyviin
Ulkopaikallissijat
adessiivi erääntyvällä erääntyvillä
ablatiivi erääntyvältä erääntyviltä
allatiivi erääntyvälle erääntyville
Muut
essiivi erääntyvänä erääntyvinä
translatiivi erääntyväksi erääntyviksi
abessiivi erääntyvättä erääntyvittä
instruktiivi erääntyvin
komitatiivi erääntyvine