epämetalli

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

epämetalli

  1. (kemia) alkuaine, jolla ei ole metallisia ominaisuuksia; johtaa huonosti lämpöä tai sähköä
    Vetyä lukuun ottamatta epämetallit sijaitsevat alkuaineiden jaksollisen järjestelmän oikeassa reunassa.
    Jalokaasut ovat epämetalleja.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈepæˌmet̪ɑlːi/
  • tavutus: e‧pä‧me‧tal‧li

Etymologia[muokkaa]

yhdyssana sanoista epä- ja metalli

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

epämetalli-ioni,

Aiheesta muualla[muokkaa]