epilogi

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

epilogi (5)[1] [e·pi·lo·gi]

  1. (kirjallisuustiede) tavallisesti kirjallisen teoksen jälkinäytös, loppupuhe, loppusanat

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈepiˌlogi/
  • tavutus: e‧pi‧lo‧gi

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi epilogi epilogit
genetiivi epilogin epilogien
(epilogein)
partitiivi epilogia epilogeja
akkusatiivi epilogi;
epilogin
epilogit
sisäpaikallissijat
inessiivi epilogissa epilogeissa
elatiivi epilogista epilogeista
illatiivi epilogiin epilogeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi epilogilla epilogeilla
ablatiivi epilogilta epilogeilta
allatiivi epilogille epilogeille
muut sijamuodot
essiivi epilogina epilogeina
translatiivi epilogiksi epilogeiksi
abessiivi epilogitta epilogeitta
instruktiivi epilogein
komitatiivi epilogeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo epilogi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Vastakohdat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5