epikriisi

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

epikriisi (5)[1]

  1. hoidon päätyttyä laadittu selostus taudin kulusta ja hoidosta

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈepiˌkriːsi/ tai /ˈepikˌriːsi/
  • tavutus: e‧pi‧krii‧si / e‧pik‧rii‧si

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi epikriisi epikriisit
genetiivi epikriisin epikriisien
(epikriisein)
partitiivi epikriisiä epikriisejä
akkusatiivi epikriisi;
epikriisin
epikriisit
sisäpaikallissijat
inessiivi epikriisissä epikriiseissä
elatiivi epikriisistä epikriiseistä
illatiivi epikriisiin epikriiseihin
ulkopaikallissijat
adessiivi epikriisillä epikriiseillä
ablatiivi epikriisiltä epikriiseiltä
allatiivi epikriisille epikriiseille
muut sijamuodot
essiivi epikriisinä epikriiseinä
translatiivi epikriisiksi epikriiseiksi
abessiivi epikriisittä epikriiseittä
instruktiivi epikriisein
komitatiivi epikriiseine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo epikriisi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5