epigrammi

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

epigrammi (5)[1]

  1. kärkevä pikkuruno

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈepiˌgrɑmːi/ tai /ˈepigˌrɑmːi/
  • tavutus: e‧pi‧gram‧mi / e‧pig‧ram‧mi

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi epigrammi epigrammit
genetiivi epigrammin epigrammien
(epigrammein)
partitiivi epigrammia epigrammeja
akkusatiivi epigrammi;
epigrammin
epigrammit
sisäpaikallissijat
inessiivi epigrammissa epigrammeissa
elatiivi epigrammista epigrammeista
illatiivi epigrammiin epigrammeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi epigrammilla epigrammeilla
ablatiivi epigrammilta epigrammeilta
allatiivi epigrammille epigrammeille
muut sijamuodot
essiivi epigrammina epigrammeina
translatiivi epigrammiksi epigrammeiksi
abessiivi epigrammitta epigrammeitta
instruktiivi epigrammein
komitatiivi epigrammeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo epigrammi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5