epäilijä
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]epäilijä (12)
- henkilö, joka epäilee jotakin
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈepæi̯ˌlijæ/
- tavutus: e‧päi‧li‧jä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | epäilijä | epäilijät |
| genetiivi | epäilijän | epäilijöiden epäilijöitten (epäilijäin) |
| partitiivi | epäilijää | epäilijöitä |
| akkusatiivi | epäilijä; epäilijän |
epäilijät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | epäilijässä | epäilijöissä |
| elatiivi | epäilijästä | epäilijöistä |
| illatiivi | epäilijään | epäilijöihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | epäilijällä | epäilijöillä |
| ablatiivi | epäilijältä | epäilijöiltä |
| allatiivi | epäilijälle | epäilijöille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | epäilijänä | epäilijöinä |
| translatiivi | epäilijäksi | epäilijöiksi |
| abessiivi | epäilijättä | epäilijöittä |
| instruktiivi | – | epäilijöin |
| komitatiivi | – | epäilijöine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | epäilijä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- epäilijä Kielitoimiston sanakirjassa