epäileminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
epäileminen (38)
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | epäileminen | epäilemiset |
| genetiivi | epäilemisen | epäilemisten epäilemisien |
| partitiivi | epäilemistä | epäilemisiä |
| akkusatiivi | epäileminen; epäilemisen |
epäilemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | epäilemisessä | epäilemisissä |
| elatiivi | epäilemisestä | epäilemisistä |
| illatiivi | epäilemiseen | epäilemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | epäilemisellä | epäilemisillä |
| ablatiivi | epäilemiseltä | epäilemisiltä |
| allatiivi | epäilemiselle | epäilemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | epäilemisenä (epäilemisnä) |
epäilemisinä |
| translatiivi | epäilemiseksi | epäilemisiksi |
| abessiivi | epäilemisettä | epäilemisittä |
| instruktiivi | – | epäilemisin |
| komitatiivi | – | epäilemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | epäilemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
epäilemis- | |
Käännökset[muokkaa]
1. epäillä-verbistä muodostettu teonnimi
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
epäileminen
- (taivutusmuoto) IV-infinitiivi verbistä epäillä