ensiarvoisuus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
ensiarvoisuus (40)
- se, että on ensiarvoinen
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | ensiarvoisuus | ensiarvoisuudet |
genetiivi | ensiarvoisuuden | ensiarvoisuuksien |
partitiivi | ensiarvoisuutta | ensiarvoisuuksia |
akkusatiivi | ensiarvoisuus; ensiarvoisuuden |
ensiarvoisuudet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | ensiarvoisuudessa | ensiarvoisuuksissa |
elatiivi | ensiarvoisuudesta | ensiarvoisuuksista |
illatiivi | ensiarvoisuuteen | ensiarvoisuuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | ensiarvoisuudella | ensiarvoisuuksilla |
ablatiivi | ensiarvoisuudelta | ensiarvoisuuksilta |
allatiivi | ensiarvoisuudelle | ensiarvoisuuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | ensiarvoisuutena | ensiarvoisuuksina |
translatiivi | ensiarvoisuudeksi | ensiarvoisuuksiksi |
abessiivi | ensiarvoisuudetta | ensiarvoisuuksitta |
instruktiivi | – | ensiarvoisuuksin |
komitatiivi | – | ensiarvoisuuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | ensiarvoisuude- | |
vahva vartalo | ensiarvoisuute- | |
konsonantti- vartalo |
ensiarvoisuut- |
Etymologia[muokkaa]
sanan ensiarvoinen vartalosta ensiarvois- ja suffiksista -uus
Käännökset[muokkaa]
1. se, että on ensiarvoinen
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- ensiarvoisuus Kielitoimiston sanakirjassa