endeeminen
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
endeeminen (38) (komparatiivi endeemisempi, superlatiivi endeemisin) (taivutus [luo])
- (biologia) sellainen mikä tai mitä esiintyy ainoastaan jollakin määritellyllä alueella
- (lääketiede) sellainen sairaus tai epidemia, joka esiintyy vain rajatulla alueella, paikallinen, paikkakunnallinen
- Kylän sairastuvuusluvuissa on endeemisiä piirteitä.
- tyypillinen, ominainen jollekin alueelle
- Afganistanin endeeminen korruptio
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈendeːˌminen/
- tavutus: en‧dee‧mi‧nen
Etymologia[muokkaa]
- muinaiskreikan ἐνδημία (endêmía), "oleskelu paikassa, oleminen paikassa" tai ἔνδημος (éndêmos), "jostain lähtöisin oleva" << osista ἐν (en) + δῆμος (dêmos), "ihmisten joukossa oleva". Ranskaan 1500-luvulla.
Käännökset[muokkaa]
1. sellainen mikä tai mitä esiintyy ainoastaan jollakin määritellyllä alueella
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adverbit: endeemisesti
- substantiivit: endeemisyys
Aiheesta muualla[muokkaa]
- endeeminen Kielitoimiston sanakirjassa
- endeeminen Tieteen termipankissa