Siirry sisältöön

emme

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

emme

  1. (murteellinen) ruoka
    Katso missä paikalliset syö, siellä on yleensä hyvät emmeet. (vauva.fi/keskustelu)
    Pistorasia ei tarjonnut enää virtaa, eikä kyökki emmettä, mutta kukkapenkkien istutukset kukoistivat uskollisesti. (esoteerinenmaantiede.blogspot.com)
  2. (murteellinen, kuvaannollisesti) eväät
    15-vuotiaalla espoolaisnuorella on kieltämättä hyvät emmeet sovittelijan taitoja vaativaan ammattiin (yle.fi)
    Nyt on hyvät emmeet olemassa. Lappi tukee tätä esitystä. (E-J Tennilä, eduskunta 2004)
  3. (murteellinen) aine
    Reilusti vaan taskulämmintä emmettä sinne lämpöiseen lukkoon ja renkuttelua. (renaultkeskustelu.net, 2008)
    Sitä oli vielä joillakin vanhemmilla suutareilla sellaista "vanhanajan saapasrasvaa" ja saattaa olla vieläkin ja se oli kunnon emmettä. (forum.eralle.net, 2012)

Etymologia

[muokkaa]
  • muodosta emne << mahdollisesti ruotsin ämne

Verbi

[muokkaa]

emme (?, Katso oikea taivutustyyppi täältä) (taivutus)

  1. monikon 1. persoonan muoto kieltoverbistä
    Me emme halua hiihtää.

Taivutus

[muokkaa]
  • Kieltoverbi taipuu persoonissa.
  • (1)Pääverbin konnegaatiomuoto on indikatiivissa, konditionaalissa, optatiivissa ja potentiaalissa sekä imperatiivin toisessa persoonassa samanlainen kuin pääverbin indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto ilman n-kirjainta, tilalla rajageminaatio.
tule|nälä tule
  • (2)Imperatiivin muiden persoonien kanssa käytettävä konnegaatiomuoto saadaan pudottamalla infinitiivin lopusta (taivutusluokasta riippuen) aa/ää, KONS+A/KONS+Ä tai da/ ja lisäämällä ko/ (+rajageminaatio):
tul|laälkää tulko
Kieltoverbin taivutus
persoonaindikatiivi
konditionaali
potentiaali
imperatiivioptatiivi
yks. 1. (minä)en1
yks. 2 (sinä)et1älä1ällös1
yks. 3. (hän)ei1älköön2
mon. 1. (me)emme1älkäämme2
mon. 2. (te)ette1älkää2
mon. 3. (he)eivät1älkööt2

Etymologia

[muokkaa]

kts. verbin taivutusmuotojen luokka