ellotus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]ellotus (39)
- se, että ellottaa
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈelːot̪us/
- tavutus: el‧lo‧tus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ellotus | ellotukset |
| genetiivi | ellotuksen | ellotusten ellotuksien |
| partitiivi | ellotusta | ellotuksia |
| akkusatiivi | ellotus; ellotuksen |
ellotukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ellotuksessa | ellotuksissa |
| elatiivi | ellotuksesta | ellotuksista |
| illatiivi | ellotukseen | ellotuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ellotuksella | ellotuksilla |
| ablatiivi | ellotukselta | ellotuksilta |
| allatiivi | ellotukselle | ellotuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ellotuksena | ellotuksina |
| translatiivi | ellotukseksi | ellotuksiksi |
| abessiivi | ellotuksetta | ellotuksitta |
| instruktiivi | – | ellotuksin |
| komitatiivi | – | ellotuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ellotukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
ellotus- | |
Etymologia
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- ellotus Kielitoimiston sanakirjassa