elisio

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Wikipedia
Katso artikkeli Elisio Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

elisio (3)

  1. äänteen jääminen sanasta pois; peräkkäisten sanojen ääntäminen yhteen niin, että sanan viimeinen vokaali tai tavu jää pois seuraavan sanan, usein vokaalialkuisen, edeltä; tauon puute
    Kansainvälisessä foneettisessa aakkostossa elisiota voidaan merkitä seuraavalla suprasegmentaalilla: .
    Ensimmäisen sanan loppukonsonantin pituus voi myös poiketa lähtöarvostaan, esim. tääl‿on (< täällä on), muutenkin kuin elisiotapauksissa, esim. nytt‿on (< nyt on). (Iso suomen kielioppi)
    Esimerkkejä elisiosta:
    • miksi ei → miksei
    • mutta ei → muttei
    • että ei → ettei
    • siellä on → sielon, siel'on
    • täällä on → täällon, tääll'on
  2. sivuuttaminen, epäolennaisten aiheiden pois jättäminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈe̞.liˌs̠i.o̞]

Etymologia[muokkaa]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi elisio elisiot
genetiivi elision elisioiden
elisioitten
partitiivi elisiota elisioita
akkusatiivi elisio;
elision
elisiot
sisäpaikallissijat
inessiivi elisiossa elisioissa
elatiivi elisiosta elisioista
illatiivi elisioon elisioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi elisiolla elisioilla
ablatiivi elisiolta elisioilta
allatiivi elisiolle elisioille
muut sijamuodot
essiivi elisiona elisioina
translatiivi elisioksi elisioiksi
abessiivi elisiotta elisioitta
instruktiivi elisioin
komitatiivi elisioine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • elisio Tieteen termipankissa
  • Ison suomen kieliopin termejä: Elisio