elinkeinonharjoittaja

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

elinkeinonharjoittaja (10)

  1. (oikeustiede, liiketaloustiede) luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, joka harjoittaa elinkeinoa

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi elinkeinonharjoittaja elinkeinonharjoittajat
genetiivi elinkeinonharjoittajan elinkeinonharjoittajien
(elinkeinonharjoittajain)
partitiivi elinkeinonharjoittajaa elinkeinonharjoittajia
akkusatiivi elinkeinonharjoittaja;
elinkeinonharjoittajan
elinkeinonharjoittajat
sisäpaikallissijat
inessiivi elinkeinonharjoittajassa elinkeinonharjoittajissa
elatiivi elinkeinonharjoittajasta elinkeinonharjoittajista
illatiivi elinkeinonharjoittajaan elinkeinonharjoittajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi elinkeinonharjoittajalla elinkeinonharjoittajilla
ablatiivi elinkeinonharjoittajalta elinkeinonharjoittajilta
allatiivi elinkeinonharjoittajalle elinkeinonharjoittajille
muut sijamuodot
essiivi elinkeinonharjoittajana elinkeinonharjoittajina
translatiivi elinkeinonharjoittajaksi elinkeinonharjoittajiksi
abessiivi elinkeinonharjoittajatta elinkeinonharjoittajitta
instruktiivi elinkeinonharjoittajin
komitatiivi elinkeinonharjoittajine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo elinkeinonharjoittaja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

yhdyssana osista elinkeino (genetiivi) ja harjoittaja

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]