ejektiivi

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ejektiivi (5)

  1. (fonetiikka) ei-pulmoninen konsonantti, joka tuotetaan sulkemalla äänirako ja muodostamalla suuhun sulkeuma tai kapeikko, jonka läpi ilmanpaine puretaan nostamalla kurkunpää nopeasti

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ejektiivi ejektiivit
genetiivi ejektiivin ejektiivien
(ejektiivein)
partitiivi ejektiiviä ejektiivejä
akkusatiivi ejektiivi;
ejektiivin
ejektiivit
sisäpaikallissijat
inessiivi ejektiivissä ejektiiveissä
elatiivi ejektiivistä ejektiiveistä
illatiivi ejektiiviin ejektiiveihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ejektiivillä ejektiiveillä
ablatiivi ejektiiviltä ejektiiveiltä
allatiivi ejektiiville ejektiiveille
muut sijamuodot
essiivi ejektiivinä ejektiiveinä
translatiivi ejektiiviksi ejektiiveiksi
abessiivi ejektiivittä ejektiiveittä
instruktiivi ejektiivein
komitatiivi ejektiiveine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ejektiivi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

  • IPA-symboli: ʼ

Lähteet[muokkaa]

  • Kari Suomi & Juhani Toivanen & Riikka Ylitalo: Fonetiikan ja suomen äänneopin perusteet, s. 83–84. Helsinki: Gaudeamus, 2006. ISBN 951-662-975-X.