ehiö
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
ehiö (3)
- kirjekuori, jonka postimaksu on valmiiksi maksettu
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈehiø/
- tavutus: e‧hi‧ö
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ehiö | ehiöt |
| genetiivi | ehiön | ehiöiden ehiöitten |
| partitiivi | ehiötä | ehiöitä |
| akkusatiivi | ehiö; ehiön |
ehiöt |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ehiössä | ehiöissä |
| elatiivi | ehiöstä | ehiöistä |
| illatiivi | ehiöön | ehiöihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ehiöllä | ehiöillä |
| ablatiivi | ehiöltä | ehiöiltä |
| allatiivi | ehiölle | ehiöille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ehiönä | ehiöinä |
| translatiivi | ehiöksi | ehiöiksi |
| abessiivi | ehiöttä | ehiöittä |
| instruktiivi | – | ehiöin |
| komitatiivi | – | ehiöine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ehiö- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- ehiö Kielitoimiston sanakirjassa