ehdottomuus

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ehdottomuus (40)

  1. se, että on ehdoton

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈehdot̪ˌt̪omuːs/
  • tavutus: eh‧dot‧to‧muus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ehdottomuus ehdottomuudet
genetiivi ehdottomuuden ehdottomuuksien
partitiivi ehdottomuutta ehdottomuuksia
akkusatiivi ehdottomuus;
ehdottomuuden
ehdottomuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi ehdottomuudessa ehdottomuuksissa
elatiivi ehdottomuudesta ehdottomuuksista
illatiivi ehdottomuuteen ehdottomuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ehdottomuudella ehdottomuuksilla
ablatiivi ehdottomuudelta ehdottomuuksilta
allatiivi ehdottomuudelle ehdottomuuksille
muut sijamuodot
essiivi ehdottomuutena ehdottomuuksina
translatiivi ehdottomuudeksi ehdottomuuksiksi
abessiivi ehdottomuudetta ehdottomuuksitta
instruktiivi ehdottomuuksin
komitatiivi ehdottomuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo ehdottomuude-
vahva vartalo ehdottomuute-
konsonantti-
vartalo
ehdottomuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan ehdoton vartalosta ehdottom- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]