edellyttäminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
edellyttäminen (38)
- teonnimi verbistä edellyttää
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | edellyttäminen | edellyttämiset |
| genetiivi | edellyttämisen | edellyttämisten edellyttämisien |
| partitiivi | edellyttämistä | edellyttämisiä |
| akkusatiivi | edellyttäminen; edellyttämisen |
edellyttämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | edellyttämisessä | edellyttämisissä |
| elatiivi | edellyttämisestä | edellyttämisistä |
| illatiivi | edellyttämiseen | edellyttämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | edellyttämisellä | edellyttämisillä |
| ablatiivi | edellyttämiseltä | edellyttämisiltä |
| allatiivi | edellyttämiselle | edellyttämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | edellyttämisenä (edellyttämisnä) |
edellyttämisinä |
| translatiivi | edellyttämiseksi | edellyttämisiksi |
| abessiivi | edellyttämisettä | edellyttämisittä |
| instruktiivi | – | edellyttämisin |
| komitatiivi | – | edellyttämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | edellyttämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
edellyttämis- | |