dynamiitti
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- räjähdysaine, joka koostuu massaan imeytetystä nitroglyserolista tai nitroglykolista
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈdynɑˌmiːt̪ːi/
- tavutus: dy‧na‧miit‧ti
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | dynamiitti | dynamiitit |
| genetiivi | dynamiitin | dynamiittien (dynamiittein) |
| partitiivi | dynamiittia | dynamiitteja |
| akkusatiivi | dynamiitti; dynamiitin |
dynamiitit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | dynamiitissa | dynamiiteissa |
| elatiivi | dynamiitista | dynamiiteista |
| illatiivi | dynamiittiin | dynamiitteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | dynamiitilla | dynamiiteilla |
| ablatiivi | dynamiitilta | dynamiiteilta |
| allatiivi | dynamiitille | dynamiiteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | dynamiittina | dynamiitteina |
| translatiivi | dynamiitiksi | dynamiiteiksi |
| abessiivi | dynamiititta | dynamiiteitta |
| instruktiivi | – | dynamiitein |
| komitatiivi | – | dynamiitteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | dynamiiti- | |
| vahva vartalo | dynamiitti- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
Sana on aineen keksijän Alfred Nobelin sepittämä oppitekoinen uudissana. Sen vartalona on kreikan sana dynamis, 'voima' ja johtimena aineiden nimissä yleinen -it. Keksintö tehtiin 1866 ja sana on ollut käytössä ainakin jo 1867, jolloin keksintö patentoitiin ja ainetta alettiin myydä ulkomaille. Suomalaiseen sanakirjaan sana pääsi 1883. Suomen puhekielessä siitä on käytetty muunnelmia tinameeti, tinamentti, tynamentti, tynämentti ja tynämiiti, sillä sanan alussa oleva d ja vokaalisoinnun säännönmukaisuutta rikkova yhdistelmä y-a ovat olleet vaikeita ääntää.[2]
Käännökset[muokkaa]
1. räjähdysaine, joka koostuu massaan imeytetystä nitroglyserolista tai nitroglykolista
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
dynamiittipanos, dynamiittipötky, dynamiittipötkö
Aiheesta muualla[muokkaa]
- dynamiitti Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-C
- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 99. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.