duubio

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

duubio (3)

  1. (harvinainen) epäilys
    Hyvin laaja duubio on väestön keskuudessa siitä, että todellakaan ei suljetussa yhteisössä varsinkaan siellä työskentelevien keskinäisiä asioita tutkittaessa ehkä sitä objektiivisuutta löydy, mihin on totuttu luottamaan poliisiviranomaisten kysymyksessä ollen. (eduskunta pöytäkirja 1995, PTK 84/1995, kansanedustaja Matti Vähänäkki)
    Änkyrät ovat esittäneet nimen sotahistoriallisen liittymäpinnan takia duubioita, joten nimeen ei pidä hirttäytyä (Jussi Niinistö)
    Sipilän 200 miljoonalle eurolle Orpo ei suoralta kädeltä lämmennyt.
    – Viran puolesta pieni duubio siihen, Orpo sanoi. (demokraatti.fi)

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi duubio duubiot
genetiivi duubion duubioiden
duubioitten
partitiivi duubiota duubioita
akkusatiivi duubio;
duubion
duubiot
sisäpaikallissijat
inessiivi duubiossa duubioissa
elatiivi duubiosta duubioista
illatiivi duubioon duubioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi duubiolla duubioilla
ablatiivi duubiolta duubioilta
allatiivi duubiolle duubioille
muut sijamuodot
essiivi duubiona duubioina
translatiivi duubioksi duubioiksi
abessiivi duubiotta duubioitta
instruktiivi duubioin
komitatiivi duubioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo duubio-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

sivistyssana yhteiskuntatieteiden, kuten historian, taloustieteen ym, akateemisesta tutkimuksesta, latinan dubio