dorka

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

dorka

  1. (slangia, loukkaava) tyhmä, vähä-älyinen, hullu
    Toihan on ihan dorka tyyppi.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈdorkɑ/
  • tavutus: dor‧ka

Etymologia[muokkaa]

ruotsin sanasta dåre ’hullu’.[1][2]

Substantiivi[muokkaa]

dorka (10)[3]

  1. (slangia, loukkaava) ääliö, äärimmäisen tyhmä ihminen, hullu
    Mikähän dorka toikin on.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi dorka dorkat
genetiivi dorkan dorkien
(dorkain)
partitiivi dorkaa dorkia
akkusatiivi dorka;
dorkan
dorkat
sisäpaikallissijat
inessiivi dorkassa dorkissa
elatiivi dorkasta dorkista
illatiivi dorkaan dorkiin
ulkopaikallissijat
adessiivi dorkalla dorkilla
ablatiivi dorkalta dorkilta
allatiivi dorkalle dorkille
muut sijamuodot
essiivi dorkana dorkina
translatiivi dorkaksi dorkiksi
abessiivi dorkatta dorkitta
instruktiivi dorkin
komitatiivi dorkine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo dorka-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • dorka Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Paunonen, Heikki: Hekan skobe 15.5.2004. slangi.net.
  2. Mikkonen, Jenni: Vanhan Stadin slangin ruotsalaisperäiset sanat nauhoitetussa keskustelussa, s. 79. Jyväskylän yliopisto, 2014. Teoksen verkkoversio.
  3. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10