dissonanssi

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

dissonanssi (5)[1]

  1. (musiikki) riitasointinen intervalli tai sointu, riitasointuisuus

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈdisːoˌnɑnsːi/
  • tavutus: dis‧so‧nans‧si

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi dissonanssi dissonanssit
genetiivi dissonanssin dissonanssien
(dissonanssein)
partitiivi dissonanssia dissonansseja
akkusatiivi dissonanssi;
dissonanssin
dissonanssit
sisäpaikallissijat
inessiivi dissonanssissa dissonansseissa
elatiivi dissonanssista dissonansseista
illatiivi dissonanssiin dissonansseihin
ulkopaikallissijat
adessiivi dissonanssilla dissonansseilla
ablatiivi dissonanssilta dissonansseilta
allatiivi dissonanssille dissonansseille
muut sijamuodot
essiivi dissonanssina dissonansseina
translatiivi dissonanssiksi dissonansseiksi
abessiivi dissonanssitta dissonansseitta
instruktiivi dissonanssein
komitatiivi dissonansseine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo dissonanssi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Vastakohdat[muokkaa]
Yläkäsitteet[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5