dispari

Suomi

Substantiivi

dispari (6)

1. (slangia) isännöitsijä

Ääntäminen

• IPA: [ˈdispɑri]

Tavutus

• tavutus: dis‧pa‧ri

Etymologia

• ruotsin sanasta disponent (’isännöitsijä’)

Käännökset

1. isännöitsijä

Ks. isännöitsijä

Aiheesta muualla

• dispari Suomen etymologisessa sanakirjassa

Italia

Adjektiivi

dispari m./f. (taipumaton)

1. (myös matematiikka) pariton
2. erilainen
3. (matematiikka) erisuuri

Liittyvät sanat

• disparitario, disparità, semidispari

Verbi

dispari

1. (taivutusmuoto) indikatiivin yksikön 2. persoonan preesens verbistä disparire
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä disparire

Katalaani

Verbi

dispari

1. (taivutusmuoto) subjunktiivin yksikön 1. persoonan preesens verbistä disparar
2. (taivutusmuoto) subjunktiivin yksikön 3. persoonan preesens verbistä disparar
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 3. persoonan muoto verbistä disparar

Latina

Adjektiivi

disparī

1. (taivutusmuoto) datiivin maskuliinin yksikkö sanasta dispar
2. (taivutusmuoto) datiivin feminiinin yksikkö sanasta dispar
3. (taivutusmuoto) datiivin neutrin yksikkö sanasta dispar
4. (taivutusmuoto) ablatiivin maskuliinin yksikkö sanasta dispar
5. (taivutusmuoto) ablatiivin feminiinin yksikkö sanasta dispar
6. (taivutusmuoto) ablatiivin neutrin yksikkö sanasta dispar

Romania

Verbi

dispari

1. (taivutusmuoto) yksikön 2. persoonan preesens verbistä dispărea
2. (taivutusmuoto) subjunktiivin yksikön 2. persoona verbistä dispărea