dirigo

Latina

Verbi

dīrigō (III) (akt. prees. inf. dīrigere, ind. perf. y. 1. p. dīrexī, part. perf. dīrectus) (taivutus[luo])

1. ohjata

Etymologia

dis- + rego

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: dīrectiō