dino
 |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]dino (1)
- (puhekieltä, leikkimielinen) dinosaurus, hirmulisko (erityisesti leluista ja piirroshahmoista)
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | dino | dinot |
| genetiivi | dinon | dinojen |
| partitiivi | dinoa | dinoja |
| akkusatiivi | dino; dinon |
dinot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | dinossa | dinoissa |
| elatiivi | dinosta | dinoista |
| illatiivi | dinoon | dinoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | dinolla | dinoilla |
| ablatiivi | dinolta | dinoilta |
| allatiivi | dinolle | dinoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | dinona | dinoina |
| translatiivi | dinoksi | dinoiksi |
| abessiivi | dinotta | dinoitta |
| instruktiivi | – | dinoin |
| komitatiivi | – | dinoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | dino- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- dino Kielitoimiston sanakirjassa