diffraktio
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
diffraktio (3)
- (fysiikka) ilmiö, jossa erilaiset aaltoliikkeet häiriytyvät (taipuvat ja hajoavat) ja muuttavat muotoa esteitä kohdatessaan
- Radioaallot taipuvat tai siroavat diffraktion vaikutuksesta.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈdiffrɑkˌt̪io/
- tavutus: diff‧rak‧ti‧o
Tavutus[muokkaa]
- tavutus: dif‧frak‧ti‧o
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | diffraktio | diffraktiot |
| genetiivi | diffraktion | diffraktioiden diffraktioitten |
| partitiivi | diffraktiota | diffraktioita |
| akkusatiivi | diffraktio; diffraktion |
diffraktiot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | diffraktiossa | diffraktioissa |
| elatiivi | diffraktiosta | diffraktioista |
| illatiivi | diffraktioon | diffraktioihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | diffraktiolla | diffraktioilla |
| ablatiivi | diffraktiolta | diffraktioilta |
| allatiivi | diffraktiolle | diffraktioille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | diffraktiona | diffraktioina |
| translatiivi | diffraktioksi | diffraktioiksi |
| abessiivi | diffraktiotta | diffraktioitta |
| instruktiivi | – | diffraktioin |
| komitatiivi | – | diffraktioine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | diffraktio- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. (säteen) taipuminen
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- diffraktio Kielitoimiston sanakirjassa