despotia
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]despotia (12)
- valtionhallinto, jossa hallitsijan (tai hallitsevan ryhmän) tahto on täysin määräävä, rajattoman mielivaltainen, absoluuttisen itsevaltainen
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈdespoˌt̪iɑ/
- tavutus: des‧po‧ti‧a
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | despotia | despotiat |
| genetiivi | despotian | despotioiden despotioitten (despotiain) |
| partitiivi | despotiaa | despotioita |
| akkusatiivi | despotia; despotian |
despotiat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | despotiassa | despotioissa |
| elatiivi | despotiasta | despotioista |
| illatiivi | despotiaan | despotioihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | despotialla | despotioilla |
| ablatiivi | despotialta | despotioilta |
| allatiivi | despotialle | despotioille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | despotiana | despotioina |
| translatiivi | despotiaksi | despotioiksi |
| abessiivi | despotiatta | despotioitta |
| instruktiivi | – | despotioin |
| komitatiivi | – | despotioine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | despotia- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |