derivoiminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
derivoiminen (38)
- teonnimi verbistä derivoida
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | derivoiminen | derivoimiset |
| genetiivi | derivoimisen | derivoimisten derivoimisien |
| partitiivi | derivoimista | derivoimisia |
| akkusatiivi | derivoiminen; derivoimisen |
derivoimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | derivoimisessa | derivoimisissa |
| elatiivi | derivoimisesta | derivoimisista |
| illatiivi | derivoimiseen | derivoimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | derivoimisella | derivoimisilla |
| ablatiivi | derivoimiselta | derivoimisilta |
| allatiivi | derivoimiselle | derivoimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | derivoimisena (derivoimisna) |
derivoimisina |
| translatiivi | derivoimiseksi | derivoimisiksi |
| abessiivi | derivoimisetta | derivoimisitta |
| instruktiivi | – | derivoimisin |
| komitatiivi | – | derivoimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | derivoimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
derivoimis- | |